Johtoryhmä puhuu siitä, että "ensi vuonna tämä prosessi pyörii pääosin AI:n varassa" ja kaikki nyökkäävät. Se, mitä sen jälkeen tapahtuu, vaihtelee pään mukaan pöydän ääressä. Yksi johtaja ajattelee tehtävää, jonka AI ottaa kokonaan hoitaakseen. Toinen ajattelee tehtävää, jonka AI valmistelee, ja ihminen hyväksyy tai hylkää sen. Kolmas ajattelee oikeastaan asiaa, joka pysyy ihmistyönä, vain nopeammin tuettuna. Tätä eroa harvoin nimetään ennen kuin budjetti, aikataulu tai henkilöstösuunnitelma on lyöty lukkoon.
Siinä on ydin kunnianhimossa, jota organisaatio ei pysty kantamaan: ei se, että kunnianhimo on tavoiteltu liian korkealle, vaan se, että kukaan ei ole kirjannut, mitä kunnianhimo tosiasiallisesti edellyttää. Kunnianhimo, joka edellyttää AI-työtä, vaatii erilaisia kykyjä kuin sama kunnianhimo ilman AI:ta. Ilman tätä käännöstä kunnianhimo on lause, ei suunnitelma.
AI ottaa jo tänään osan työtehtävistä hoitaakseen, joissakin yrityksissä enemmän kuin toisissa. Tämä ero ei johdu ensisijaisesti teknologiasta, joka on kilpailijoille usein yhtä helposti saatavilla. Se johtuu siitä, pystyykö organisaatio erottamaan kolme kategoriaa selkeästi toisistaan: työn, jonka AI voi ottaa itsenäisesti hoitaakseen, työn, jonka AI tekee osittain ihmisen valvomana, joka hyväksyy tai hylkää perustellusti, ja työn, joka pysyy ihmistyönä. Yritykset, jotka ovat tehneet tämän jaottelun tehtäväkohtaisesti, voivat testata kunnianhimon ennen kuin lausuvat sen ääneen. Yritykset, jotka eivät ole tehneet sitä, huomaavat jaottelun vasta yrittäessään toteuttaa kunnianhimoa, ja siinä vaiheessa viivästys on jo kärsitty.
Kunnianhimo, joka mahtuu puolelle A4-arkille, kätkee tavallisesti neljä eri asiaa. Vision: mihin organisaatio haluaa pitkällä aikavälillä päätyä. Vision state: mikä siitä on jo todellisuutta ja mikä on vielä toivetta. Target: konkreettinen tavoite tulevalle jaksolle. Target state: mitä on oltava mahdollista ennen kuin tavoite on saavutettavissa. Ilman näiden neljän kerroksen erillistä nimeämistä johto puhuu jatkuvasti visiosta, vaikka ajattelee targetia, tai päinvastoin. Visiomme on liian epämääräinen, miten tehdä siitä konkreettinen käsittelee juuri tätä ensimmäisen kerroksen ongelmaa: visiota, joka inspiroi mutta ei ole testattavissa.
Kunnianhimotesti asettaa neljä kerrosta rinnakkain kahdeksan organisatorisen valmiuden ulottuvuuden kanssa: muun muassa datan laatu, prosessien kypsyys, päätösoikeudet ja kyky järjestää valvonta työlle, jonka AI ottaa osittain hoitaakseen. Jokainen ulottuvuus testataan viiden luottamusportin kautta, "meillä ei ole siitä vielä käsitystä" -tilasta "tämä on osoitettu käytännössä, ei vain paperilla" -tilaan. Kunnianhimo ei ole soveltumaton, koska ulottuvuus saa matalan pisteytyksen. Se on soveltumaton, jos target edellyttää, että ulottuvuus pisteytyy jo korkeammalle kuin portit osoittavat.
Järjestys, jossa ulottuvuuksiin tartutaan, on itsessään valinta, ja ei aina itsestään selvä: joskus päätösoikeuden on oltava järjestyksessä ennen kuin AI-työn valvonta on mielekästä, joskus se on toisinpäin. Missä järjestyksessä etenette, kun kolme ulottuvuutta jää samanaikaisesti jälkeen käsittelee juuri tätä pulmaa.
Kunnianhimotesti ei anna numeroa, joka hyväksyy tai hylkää kunnianhimon. Se antaa sarjan kysymyksiä ulottuvuutta kohden, ja vastaus näihin kysymyksiin on arvio, ei mittaus. Kahdessa ulottuvuudessa arvio on kohtuullisen vakaa, koska organisaatiolla on jo kokemusta vastaavasta työstä. Muissa ulottuvuuksissa, erityisesti kun kyse on valvonnasta AI-työlle, jota ei ole aiemmin koeteltu, arvio perustuu lyhyeen kysymyskierrokseen ja tulos kertoo tällöin ensisijaisesti: tässä tarvitaan lisätutkimusta, ei: tässä on vastaus. Tulos, joka perustuu yhden johtajan yksittäiseen arvaukseen, kertoo vähän. Testi on merkityksellinen vasta, kun useat henkilöt eri asemissa organisaatiossa käyvät sen läpi ja vertaavat vastauksia. Tämä vertailu, ja sen arvioiminen, mitä parannus todella tuottaa, on erillinen kysymys: miten mittaatte, onko parannus todella juurtunut käsittelee tätä. Syy siihen, että valmius ei ole yksittäinen numero, on selitetty kohdassa miksi valmius ei ole numero vaan sarja kysymyksiä.
Jos kahdeksan ulottuvuutta ja viisi porttia näyttävät jotain siitä, missä organisaatio on, seuraava kysymys on, kenen tulee tehdä työ kuilun kuromiseksi umpeen. Kunnianhimotesti kääntää tuloksen kyvyiksi, ja ne edelleen rooleiksi ja päätösoikeuksiksi: kuka päättää, milloin AI-työ hyväksytään, kuka on vastuussa, jos valvonta epäonnistuu, kuka kirjaa, mitä on muutettu. Tämä ei ole henkilöstökysymys siinä mielessä, kuka jää ja kuka lähtee; siihen sovelletaan omia lakisääteisiä vaatimuksia, joita tässä ei käsitellä. Kyse on siitä, kuka saa tehdä minkä päätöksen. Ketä tarvitaan, jotta AI:n tekemä työ onnistuu ja mitä kirjaatte päätösoikeuksista muutoksen yhteydessä käsittelevät tarkemmin tätä käännösvaihetta.
Kunnianhimotesti kertoo jotain organisaatiosta: onko se valmis kantamaan kunnianhimon. Se ei kerro mitään siitä, mitkä tehtävät tässä nimenomaisessa yrityksessä ovat todellisuudessa siirrettävissä AI:n hoidettaviksi. Tämä kysymys, tehtäväkohtaisesti vastattuna, on FTE TO AI:n työskannauksen alaa.
Täydellinen kunnianhimotesti on rakenteilla. Sitä ennakoiden on tarjolla maksuton valmiustarkistus: kahdeksan lyhyttä kysymystä, yksi per ulottuvuus, tuloksena kuva siitä, missä organisaatio on pisimmällä ja missä vähiten pitkällä. Ei numeroa, ei takuuta, mutta ensimmäinen näkymä siihen, mistä johdon keskustelun oikeastaan pitäisi kertoa, ennen kuin seuraava kunnianhimo lausutaan ääneen.
Vertel wat u wilt bereiken, dan kijken we samen wat daarvoor moet staan.
Answers come from this site’s knowledge base. Not tailored advice, and not a scan of your company.