Tekoälyprojekti, joka jää IT:n haaviin, ei yleensä ole tekninen ongelma. Se on projekti, joka ei ole koskaan saanut omistajaa IT:n ulkopuolelta. IT rakentaa mallin, putken, integraation — ja odottaa jotakuta, joka sanoo, mikä työ nyt muuttuu. Jos tätä henkilöä ei ole, tai hänellä ei ole mandaattia, projekti jää siihen paikkaan, jossa se on rakennettu.
Jokaisen yrityksen osissa työ on jo siirtymässä. Ei ilmoituksena, vaan käytäntönä: osan työstä voi tehdä järjestelmä itsenäisesti, osan järjestelmä voi tehdä niin kauan kuin ihminen hyväksyy tai hylkää lopputuloksen perustellen, ja osa pysyy ihmisen työnä, koska harkintaa, vastuuta tai asiakaskontaktia ei voi irrottaa siitä. Tämä kolmijako kulkee lähes jokaisen prosessin läpi — ei osastoittain, vaan tehtävittäin.
Ero yrityksen, jossa tämä toimii, ja yrityksen, jossa projekti jää jumiin IT:hen, on harvoin tekniikassa. Se on siinä, kuka on määrittänyt, mitkä tehtävät kuuluvat mihinkin kategoriaan, ja kenellä on valtuudet sanoa: tämä työ siirtyy, ja tämä pysyy ennallaan. Ilman tätä määrittelyä IT rakentaa jotain, jota kukaan ei uskalla ottaa tuotantoon, koska kukaan ei ole tehnyt päätöstä, jota päätös vaatii.
Tekoälyprojektista, joka jää IT:n haaviin, puuttuu yleensä yksi kolmesta asiasta:
Ambitio, joka menee pidemmälle kuin pilotti. Jos kysymykseen "voimmeko rakentaa tämän" on vastattu, mutta kysymykseen "mikä työ tämän seurauksena muuttuu rakenteellisesti" ei, ei ole mitään mitä skaalata. Minkä ambition kannattaa mieluummin lykätä vuodella käsittelee eroa ambition, joka on nyt toteutettavissa, ja ambition, joka vaatii ensin jotain muuta.
Vastaus siihen, mitä järjestelmä saa ja mitä ei saa päättää ilman valvontaa. Tämä vastaus ei kuulu IT:lle, vaan osastolle, joka tekee työn, sekä compliancelle. Mitä teette, jos ambitio on mahdollinen mutta compliance ei kuvaa, mitä tapahtuu, kun tekniikka on valmis ennen kuin kehykset ovat sitä.
Päätösoikeus IT:n ulkopuolella. Jonkun linjaorganisaatiossa — ei arkkitehtuurissa — pitää voida sanoa, että tehtävä siirtyy ja että vapautunut kapasiteetti käytetään muualla. Niin kauan kuin tämä päätös on IT:llä, projekti jää myös sinne, koska IT:llä ei ole tätä mandaattia eikä sillä pitäisikään olla.
Ambitiotesti määrittelee, mikä ambitio on neljällä tasolla — visio, tavoiteltu tila, konkreettinen tavoite ja tila, jota kyseinen tavoite vaatii — ja arvioi ulottuvuuksittain, onko organisaatio siihen valmis. Tämä ei ole mittaus siitä, mihin järjestelmä teknisesti pystyy. Se on arvio siitä, mitä organisaation on vielä järjestettävä ennen kuin työ todella siirtyy: päätösoikeudet, valvonta, data, vastuu.
Tämä arvio ei ole koskaan lopullinen. Se on yhtä hyvä kuin sen taustalla oleva tieto, ja tuo tieto on usein puutteellista siinä vaiheessa, kun johto aloittaa sen kanssa. Ulottuvuus, joka näyttää valmiilta siksi, että kukaan ei ole esittänyt oikeaa kysymystä, ei ole valmis — tuo tulos kertoo silloin ennen kaikkea siitä, mitä ei vielä ole tutkittu. Toisaalta ulottuvuus voi näyttää huonolta, vaikka ongelma on pieni heti kun joku saa valtuudet ratkaista sen. Testi jäsentää, missä organisaatio seisoo; se ei korvaa itse tehtävien tutkimista.
Taustalla oleva kysymys — mikä työ tässä yrityksessä on todella siirrettävissä tekoälylle, osittain tai kokonaan — vastataan FTE TO AI:n työscanilla tehtävittäin, ei osastoittain tai toimenkuvittain. Tämä ero on tarpeen, koska projekti, joka arvioidaan toimenkuvatasolla, jää aina jumiin IT:hen: toimenkuvat eivät muutu, tehtävät muuttuvat.
Yksittäinen tekoälyprojekti, joka jää jumiin, on yleensä oire. Usein ei ole jatkuvaa kuvaa siitä, miten kahdeksan valmiusulottuvuutta kehittyvät ajan myötä, ja sama ulottuvuus jää pullonkaulaksi vuodesta toiseen ilman että kukaan nimeää sitä — katso mitä teette ulottuvuudelle, joka on jumissa jo vuosia. Ambitio, joka paperilla näyttää pieneltä, vaatii usein kyvykkyyksiä, jotka tulevat näkyviin vasta, kun joku asettaa ne rinnakkain kahdeksan ulottuvuuden kanssa; tämä käännöstyö on keskiössä artikkelissa mitä kyvykkyyksiä organisaationi tarvitsee tätä ambitiota varten. Ja projekti ei jää jumiin IT:hen, jos johto on jo keskenään eri mieltä siitä, mitä ambitio tarkoittaa — tästä kertoo miten saan johtoni samalle linjalle.
Tällaisesta prosessista seuraaviin henkilöstöpäätöksiin sovelletaan aina omia lakisääteisiä vaatimuksia; ambitio- ja valmiustesti ei ole niiden perustelu eikä ole tarkoitettu sellaiseksi.
Maksuton valmiustarkistus koostuu kahdeksasta lyhyestä kysymyksestä, yksi per ulottuvuus, ja antaa alustavan kuvan siitä, missä organisaatio on pisimmällä ja missä ei. Se ei ole tuomio eikä päätepiste, vaan lähtökohta keskustelulle IT:n ulkopuolella, ennen kuin taas rakennetaan projekti, jota kukaan ei odota. Täydellinen ambitiotesti, neljine tasoineen ja viitenä confidence gate -tarkistuspisteineen, on tekeillä.
Vertel wat u wilt bereiken, dan kijken we samen wat daarvoor moet staan.
Answers come from this site’s knowledge base. Not tailored advice, and not a scan of your company.