Johtoryhmä, joka päättää, että tekoäly ottaa osan työstä hoitaakseen, puhuu harvoin samasta ehdosta. Yksi johtaja tarkoittaa, että tekniikka on valmiina. Toinen tarkoittaa, että ihmisillä, joiden pitää valvoa, on myös todellinen valtuus hylätä jotain. Tämä ero näkyy yleensä vasta, kun projekti juuttuu paikalleen, ja silloin on kallista perua askeleita taaksepäin.
Osissa yritystä jokin muuttuu jo nyt. Tehtävä, joka viime vuonna oli täysin ihmistyötä, tehdään tänä vuonna osittain tekoälyllä, ja ihminen hyväksyy tai hylkää tuloksen ja perustelee sen. Jossain muualla samassa organisaatiossa samanlainen tehtävä pysyy täysin ihmistyönä, ei siksi, ettei se olisi mahdollista, vaan koska kukaan ei ole määrittänyt, kenellä on hylkäämisvaltuus. Tämä ero ei ole tekniikassa. Se on siinä, kuka on nimetty, kuka voi eskaloida ja kuka saa pysäyttää lopputuloksen.
Yritykset, joissa tämä jo toimii, eivät ole yleensä järjestäneet sitä sattumalta. Ne ovat jonnekin kirjanneet, millä roolilla on oikeus tehdä mikäkin päätös, kun tekoäly toimittaa tuloksen. Yrityksissä, joissa se ei vielä toimi, on usein muotoiltu tavoite, mutta kukaan ei ole nimetty vastuulliseksi siitä hetkestä, jolloin jokin menee pieleen.
Tavoitetesti ei ala tekniikasta vaan kielestä. Johto sanoo "haluamme, että tekoäly ottaa hoitaakseen asiakaskontaktin ensimmäisen linjan" ja tarkoittaa sillä neljää eri asiaa samanaikaisesti: pitkän aikavälin visiota, väliaikatilaa, jota pidetään hyväksyttävänä, konkreettista tavoitetta ensi vuodelle, ja tilaa, jossa tämän tavoitteen on määrä olla saavutettu. Niin kauan kuin näitä neljää kerrosta ei ole nimetty erikseen toisistaan, johto puhuu toistensa ohi kenenkään sitä huomaamatta. Eron aliarvioidaan usein tavoitteen ja ambition välillä, ja mikä on ero tavoitteen ja ambition välillä osoittaa, miksi tämä sekaannus ei ole vain semanttinen.
Testi mittaa valmiutta kahdeksan ulottuvuuden osalta, teknisestä infrastruktuurista päätösoikeuteen, ja viiden toisiaan seuraavan luottamusportin (confidence gates) kautta. Tästä ei synny pistemäärää, jonka laittaa kojelautaan ja sitten unohtaa. Testin tulos kertoo jotain siitä, missä organisaatio on juuri nyt, ei siitä, missä se on vuoden kuluttua, eikä varsinkaan siitä, onko tavoite saavutettavissa irrallaan ihmisistä, joiden pitää se toteuttaa. Jos jokin kahdeksasta ulottuvuudesta ei ole riittävästi kartoitettu — esimerkiksi koska kukaan ei tiedä, kuinka kypsä data-infrastruktuuri on — silloin tulos on siltä osin oletus, ei mittaus. Tämä merkitään testissä erikseen, ja se on syy, miksi miksi valmius ei ole luku vaan sarja kysymyksiä on oma sivunsa: yksittäinen luku antaa vaikutelman tarkkuudesta, jota taustalla oleva data usein ei tarjoa.
Menetelmä ei myöskään voi kertoa, mitä pitäisi tapahtua ihmisille, joiden työ muuttuu. Se on työnantajan päätös, johon liittyy omat lakisääteiset vaatimukset, joihin työnantaja on sidottu. Testi tuottaa faktoja siitä, mikä työ todennäköisesti on siirrettävissä ja millä ehdoilla; se, mitä organisaatio tekee henkilöstön suhteen, jää tämän menetelmän arvioinnin ulkopuolelle.
Tavoite, joka on paperilla saavutettavissa, juuttuu paikalleen kolmesta syystä, eikä yksikään niistä liity itse tekoälyteknologiaan.
Ensinnäkin aloite jää osastolle, joka hallinnoi tekniikkaa, kun taas päätösoikeudet, joita tarvitaan työn tosiasialliseen siirtämiseen, ovat toisella osastolla. Miten tämä kuilu tunnistetaan ja miten se ylitetään, on käsitelty sivulla miten estätte tekoälyprojektin jäämisen IT-osastolle.
Toiseksi tavoite on teknisesti ja operatiivisesti saavutettavissa, mutta compliance-vaatimuksia ei ole otettu suunnittelussa huomioon. Tavoite, joka jo toimii käytännössä, voi silti pysähtyä, koska valvova viranomainen tai sisäinen auditointitoiminto ei ole vielä hyväksynyt kehystä. Mitä sille voi tehdä ennen kuin projekti juuttuu siihen, kerrotaan sivulla mitä teette, jos ambitio onnistuisi mutta compliance ei.
Kolmanneksi osastojen tavoitteet toimivat toisiaan vastaan ilman, että kukaan yhdistää sitä ambitioon. Yhtä osastoa arvioidaan läpimenoajan perusteella, toista virhemarginaalin perusteella, ja tekoälysovellus, joka palvelee toista, heikentää toista. Miten tämä ristiriita tehdään näkyväksi ennen kuin se hidastaa käyttöönottoa, kerrotaan sivulla mitä teette, jos osastojen tavoitteet työskentelevät toisiaan vastaan.
Osa testin tuloksesta on joskus se, että ambitio kannattaa siirtää vuodella eteenpäin, ei siksi, että tekniikka puuttuisi, vaan koska yhden kahdeksasta ulottuvuudesta — usein päätösoikeuden tai datan laadun — on ensin kasvettava mukana. Tämä ei ole ambition hylkäämistä, vaan aikataulu, joka sopii siihen, mitä organisaatio voi tällä hetkellä perustella. Mitkä signaalit tähän viittaavat, kerrotaan sivulla minkä ambition kannattaa mieluummin odottaa vuosi.
Ambitiotestin tulos on kuva valmiudesta tietyllä hetkellä, ja se rakentuu vastauksista, jotka ovat yhtä hyviä kuin niitä antavien ihmisten tietämys. Jos tämä tietämys puuttuu jollakin kahdeksasta ulottuvuudesta, se puuttuu myös tuloksesta. Testi ei kerro, mitä tulee tapahtumaan; se kertoo, missä ovat oletukset, jotka on ensin testattava, ennen kuin tavoitetta voi realistisesti kutsua tavoitteeksi.
Kysymykseen, mikä työ tässä nimenomaisessa yrityksessä on tosiasiallisesti siirrettävissä tekoälylle, ihmisen valvonnalla tai ilman, vastataan tehtäväkohtaisesti FTE TO AI:n työskannauksella.
Maksuton valmiustarkistus koostuu kahdeksasta lyhyestä kysymyksestä, yksi jokaista ulottuvuutta kohden, ja tuottaa kuvan siitä, missä organisaatio on pisimmällä ja missä vähiten pitkällä. Täydellinen ambitiotesti, jossa on neljä kerrosta, viisi luottamusporttia ja takaisinvertaus rooleiksi ja päätösoikeuksiksi, on tekeillä.
Vertel wat u wilt bereiken, dan kijken we samen wat daarvoor moet staan.
Answers come from this site’s knowledge base. Not tailored advice, and not a scan of your company.