Johtoryhmä lausuu ambition: tekoäly ottaa osan työstä hoitaakseen, ihmiset tekevät jotain muuta ajallaan. Lause kuulostaa yksinkertaiselta. Se, mitä sen takana on, ei ole. Ambitio on lausuma tulevaisuudesta. Kyky on lausuma siitä, mihin organisaatio pystyy tänään. Näiden kahden välissä on ero, jota harvoin nimetään, ja juuri siihen useimmiten jäädään jumiin. Ei siksi, että ambitio olisi väärä, vaan siksi, että kukaan ei ole kirjannut, mitä pitäisi todeta missä, ennen kuin ambitio on muuta kuin toive.
Ambitiotesti kirjaa siksi ambitiot neljään kerrokseen: visio, siihen kuuluva vision state, tavoite (target) ja target state, joka konkretisoi, milloin tavoite on saavutettu. Näitä neljää kerrosta testataan valmiuden osalta kahdeksassa ulottuvuudessa, viiden luottamusportin (confidence gate) avulla, jotka osoittavat, kuinka varma tulos on. Lopuksi seuraa kykyjen takaisinkäännös: mitä rooleja ja päätösoikeuksia tarvitaan, jotta ambitio todella voidaan toteuttaa. Se on eri keskustelu kuin keskustelu itse ambitiosta, ja se on juuri se keskustelu, joka useimmiten jätetään käymättä.
Tekoäly ottaa työtä hoitaakseen. Ei ennusteena, vaan asiana, joka tapahtuu jo osittain tänään. Kolme kategoriaa kulkevat läpi kaikkien työprosessien: tehtävät, jotka tekoäly voi jo ottaa hoitaakseen, tehtävät, jotka otetaan osittain hoidettavaksi ihmisen valvonnalla, joka hyväksyy tai hylkää perustellusti, ja tehtävät, jotka pysyvät ihmistyönä. Toisessa yrityksessä tämä jako on jo selkeästi kartoitettu ja organisaatio työskentelee sen mukaisesti. Toisessa yrityksessä ambitio on olemassa vain paperilla, kun kukaan ei osaa sanoa, mitkä tehtävät kuuluvat mihin kategoriaan.
Tämä ero ei syntynyt sattumalta. Se syntyy valmiudesta. Organisaatio, joka tietää, mitkä päätökset vaativat valvontaa ja kuka saa antaa sen valvonnan, voi siirtää työtä sitä mukaa, kun tekniikka sen sallii. Organisaatio, joka ei tiedä tätä, jää junnaamaan ambition tasolle, vaikka tekniikka olisi jo valmiina. Mikä on ero valmiina olemisen ja innostuneena olemisen välillä osoittaa, mistä tämä ero juontuu ja miksi innostus ei ennusta toteutusta.
Ambitiotesti on arvio, ei jälkikäteinen mittaus. Se kannattaa mainita myös tällä sivulla. Luottamusportti osoittaa, kuinka varma tulos on, ei sitä, että tulos on totta. Ulottuvuudessa, jossa tietoa on saatavilla vähän, tulos pysyy epävarmana, ja se näytetään sen sijaan, että se piilotettaisiin. Matala luottamus jossakin ulottuvuudessa ei tarkoita, että organisaatio ei olisi valmis; se tarkoittaa, että asiasta tiedetään liian vähän, jotta siitä voisi sanoa mitään. Se on eri signaali, ja se vaatii eri jatkotoimen: ensin lisää tietoa, ei välitöntä korjausta.
Testillä on myös raja sen suhteen, mitä se voi sanoa järjestyksestä. Kun useat ulottuvuudet jäävät jälkeen samanaikaisesti, kysymys ei ole siitä, mikä ulottuvuus pistää heikoimmin, vaan mitkä riippuvuudet määrittävät, mikä on tehtävä ensin. Missä järjestyksessä edetä, kun kolme ulottuvuutta jää jälkeen samanaikaisesti käsittelee tätä tarkemmin, koska pisteytys ilman järjestyslogiikkaa tuottaa vähän.
Ja testi ei sano mitään siitä, onko aiemmin toteutettu toimenpide todella juurtunut. Valmiuspisteet, jotka kolme kuukautta sitten paranivat, voivat sitten välissä taas heiketä kenenkään huomaamatta, ellei mittausta tehdä uudelleen. Miten mitataan, onko parannus todella juurtunut kuvaa, miksi kertamittaus ei koskaan kerro koko tarinaa.
On tilanteita, joissa ambitiotesti ei anna mielekästä vastausta. Jos ambition neljä kerrosta eivät ole yhtenäisiä — jos visio lupaa jotain muuta kuin target state konkretisoi — testi testaa ristiriitaa, ja tulos heijastaa tätä ristiriitaa todellisen valmiuden sijaan. Jos johtoryhmä tulkitsee kahdeksaa ulottuvuutta eri tavoin, syntyy pisteytys, joka ei ole sisäisesti vertailukelpoinen. Testi olettaa etukäteen jonkinasteista jaettua ymmärrystä; sen puuttuessa se mittaa ennen kaikkea sekaannusta. Miten saan johtoryhmäni samalle linjalle käsittelee, mitä siihen tarvitaan, ennen kuin testi tuottaa mitään.
Kykyjen takaisinkäännöksellä on vastaava raja. Roolit ja päätösoikeudet, jotka täsmäävät paperilla, eivät kerro mitään siitä, toimivatko ne käytännössä samalla tavalla. Se selviää vasta, kun työ todella siirtyy, ei kun kaavio hyväksytään.
Ambitiotestin tulokset kertovat työprosessien ja päätösrakenteiden valmiudesta, ei yksittäisistä työntekijöistä. Kun tulos koskettaa henkilöstöpäätöksiä, niihin sovelletaan omia lakisääteisiä vaatimuksia; niitä ei käsitellä tässä, eikä testiä ole rakennettu niiden perustelemiseksi. Testi ei myöskään takaa, että tekoäly todella ottaa tehtävän hoitaakseen: se riippuu tekniikasta, valvonnasta, siitä, mitä organisaatio todella toteuttaa. Taustalla oleva kysymys — mikä työ tässä yrityksessä on todella tekoälyn ottamaa hoitaakseen — vastataan tehtävittäin FTE TO AI:n työscanilla, erillään itse ambitiotestistä.
Se, joka haluaa tietää, missä oma organisaatio on, ei aloita täydellisestä testistä, joka on vielä rakenteilla. On olemassa maksuton valmiustarkistus: kahdeksan lyhyttä kysymystä, yksi per ulottuvuus, jotka antavat kuvan siitä, missä organisaatio on pidemmällä ja missä vähemmän pitkällä. Tämä kuva on ensimmäinen viite, ei lopullinen arvio, ja juuri sen takia sopiva lähtökohta keskustelulle, jota muuten ei käytäisi. Se, joka haluaa ensin tietää, miten tunnistettavaa on, että ambitio ylittää organisaation kyvyt, löytää siihen tarttumapintaa kohdasta miten tunnistat ambition, jota organisaatiosi ei kykene kantamaan.
Vertel wat u wilt bereiken, dan kijken we samen wat daarvoor moet staan.
Answers come from this site’s knowledge base. Not tailored advice, and not a scan of your company.