Terveydenhuollossa suuri osa ajasta kuluu työhön, joka liittyy suoraan potilaaseen tai asiakkaaseen, ja työhön, joka on sen ympärillä: dossierin ylläpitoon, raportointiin, tiedonsiirtoon, suunnitteluun, vastuunalaisuuteen vakuutusyhtiöille ja valvojille. Tämä jälkimmäinen kategoria kattaa usein suuren osan toimisto- ja hoitotunneista, kenenkään sitä kokematta "hallinnoksi" ennen kuin sitä lasketaan. Sen lisäksi on voimassa säännöksiä dossierin pitämisvelvollisuudesta, lääketieteellisestä vastuusta ja tietosuojasta, jotka eivät ole neuvoteltavissa. Tämä tekee AI-ambition lopputuloksesta erilaisen tällä sektorilla verrattuna sektoriin, jossa näitä säännöksiä ei ole: ei määritelmällisesti hitaamman, vaan riippuvaisen siitä, missä vastuu päätöksestä pysyy.
AI ottaa nykyään jo osia työstä hoitaakseen, ei tulevaisuudenkuvana vaan jonain, joka jo toimii joissakin tiimeissä ja ei vielä toisissa. Kolme kategoriaa kulkee läpi lähes jokaisen hoitoprosessin. Joitakin tehtäviä AI voi tehdä itsenäisesti: pitkän dossierin tiivistäminen, ensimmäisen luonnoskirjeen laatiminen, poikkeavan arvon havaitseminen mittaussarjassa. Muut tehtävät vaativat inhimillistä valvontaa, joka hyväksyy tai hylkää perustellusti: alustava diagnoosi, ehdotettu hoitosuunnitelma, riskiarvio asiakkaan kohdalla. Ja kolmas kategoria pysyy ihmistyönä: keskustelu potilaan kanssa, harkinta rajatapauksessa, vastuu, joka viime kädessä kuuluu hoitajalle eikä järjestelmälle.
Ero organisaatioiden, jotka hyödyntävät tätä jo, ja organisaatioiden, jotka eivät ole siihen vielä valmiita, harvoin liittyy tekniikkaan. Se liittyy siihen, on olemassa prosessi, joka voi vastaanottaa AI-ehdotuksen, arvioida sen ja hylätä sen perustellusti, ja onko joku valtuutettu tekemään tämän päätöksen. Missä tätä prosessia ei ole, AI-ambitio pysyy aikomuksena paperilla, vaikka ohjelmisto olisi jo hankittu.
Usein kuultu ambitio terveydenhuollossa on, että AI vähentää hallinnollista taakkaa niin, että hoitoon jää enemmän aikaa. Se on selkeä lause, mutta se edellyttää kykyjä, jotka eivät ole itsestään läsnä: dossierrakenne, jota AI voi lukea, laatuprosessi, joka voi tarkistaa luonnosraportin ennen kuin se on lopullinen, ja hoitajat, jotka tietävät, milloin heidän on hylättävä AI-ehdotus sen sijaan, että ottaisivat sen käyttöön. Jos yksi näistä kolmesta puuttuu, ambitio ei tuota vapautuneita tunteja, olipa projektiin sijoitettu budjetti mikä tahansa.
Sama kaava toistuu ambitioissa, joilla liittyy triageen tai suunnitteluun: AI voi tehdä ensimmäisen arvion kiireellisyydestä tai kapasiteetista, mutta kuka tarkistaa tämän arvion, ja millä tiedon perusteella tämä henkilö saa poiketa siitä? Ilman vastausta tähän kysymykseen syntyy näennäinen kuva nopeutumisesta, vaikka vastuu jää merkitsemättä.
Johtoryhmässä yksi sanoo "AI-tuettu" ja tarkoittaa sillä, että järjestelmä tekee ehdotuksen, jonka sairaanhoitaja aina arvioi. Toinen tarkoittaa, että järjestelmä hoitaa jo itse suurimman osan syöttötyöstä. Molemmat mielikuvat voivat olla oikein, mutta eivät samanaikaisesti samalle ambitiolle. Tämä ero tulee näkyväksi, kun visio muunnetaan konkreettiseksi tilanteeksi konkreettisella osastolla; se, miten tämä toimii, on kuvattu sivulla epämääräisen vision konkretisoimisesta. Kun tämä käännösaskel on kerran tehty, törmätään usein seuraavaan kysymykseen: kuka saa myöhemmin päättää, että AI-ehdotus otetaan käyttöön erillistä tarkistusta vaatimatta, ja kenen tulisi juuri pysyä siinä mukana? Tätä valtuuksia koskevaa kysymystä käsitellään sivulla päätösvaltuuksista organisaatiomuutoksen yhteydessä.
Myös terveydenhuollon ulkopuolella esiintyy vastaavia solmukohtia, hieman erilaisella säännösten luonteella: liike-elämän palveluissa esimerkiksi kysymys liittyy useammin ammatilliseen vastuuseen kuin potilasturvallisuuteen, kuten voi lukea sivulla AI-ambitioista liike-elämän palveluissa. Taustalla oleva kysymys on aina samat: mikä työ tässä nimenomaisessa yrityksessä on todella AI:n ottaa hoitaakseen, ja mikä työ vain teoriassa. Tähän kysymykseen vastataan FTE TO AI:n työskannauksella tehtäväkohtaisesti, ei sektoritasolla vaan omaan prosessiin liittyvällä tasolla.
Ambitio kuten "AI-tuettu hoito" muuttuu ohjattavaksi vasta, kun se on jaettu siihen, mitä järjestelmä saa tehdä itsenäisesti, mitä se saa ehdottaa valvonnan alaisena, ja mikä pysyy hoitajalla. Niin kauan kuin tätä erottelua ei ole tehty, johtoryhmä puhuu samoilla sanoilla eri suunnitelmista. Ensimmäinen askel tähän on maksuton valmiustarkistus: kahdeksan lyhyttä kysymystä, yksi per ulottuvuus, jotka näyttävät, missä organisaatio on pidemmällä ja missä vähiten. Täydellinen ambitiotesti, jossa on visio ja target state -tilan neljä tasoa sekä yhteys rooleihin ja päätösvaltuuksiin, on rakenteilla.
Vertel wat u wilt bereiken, dan kijken we samen wat daarvoor moet staan.
Answers come from this site’s knowledge base. Not tailored advice, and not a scan of your company.