"Meidän on toimitettava nopeammin." Johto lausuu tämän lauseen kvartaalikokouksessa ja kaikki nyökyttelevät. Sitten kommerssijohtaja alkaa ajatella lyhyempiä tarjousaikoja, operatiivinen johtaja lyhyempää läpimenoaikaa tuotannossa, ja IT-johtaja nopeampia julkaisuja. Kaikki kolme ovat oikeassa ja kaikki kolme tarkoittavat eri asiaa. Kyse ei ole älykkyyden puutteesta johtoryhmässä, vaan tason puutteesta. Ambitio kuten "nopeampi toimitus" tarvitsee vision (miksi nopeus on nyt tärkeää), vision staten (miltä organisaatio näyttää, kun se on onnistunut), targetin (konkreettisen kiintopisteen) ja target staten (siihen kuuluvan työtavan). Näiden neljän tason puuttuessa johto puhuu mielikuvissa, ei työssä.
Osassa yrityksiä, jotka sanovat "nopeampi toimitus", on jo tapahtunut jotain konkreettista: tarjouksen laatiminen, tukipyynnön reitittäminen, asiakaskysymyksen tiivistäminen ennen kuin se saapuu työntekijälle — tätä työtä tekee nykyään osittain AI, ja ihminen hyväksyy tai hylkää sen perustellusti. Muissa yrityksissä, joilla on vastaavia tuotteita ja vastaavia asiakkaita, näin ei vielä tapahdu. Ero on harvoin itse teknologiassa. Se on siinä, onko työ ensin jaettu tehtäviin, jotka ovat siirrettäviä, osittain siirrettäviä valvonnalla, tai erottamattomasti ihmistyötä. Yritykset, jotka eivät ole koskaan tehneet tätä erottelua, jatkavat "nopeamman toimituksen" toivomista toistamalla sitä, vapauttamatta kapasiteettia käytettäväksi muualla.
Nopeus ambitiona koskee harvoin vain yhtä osastoa. Ambitiotesti tarkastelee muun muassa: ovatko prosessit riittävän standardoituja, jotta tehtävät voidaan jakaa osiin; onko data saatavilla oikeassa paikassa oikeaan aikaan; ovatko päätösoikeudet selkeät, kun tehtävä automatisoidaan osittain; ovatko esihenkilöt koulutettuja arvioimaan AI:n tuloksia sen sijaan, että he suorittaisivat työn itse; on hallintotapa suunnattu valvontaan sen sijaan, että se suuntautuisi toteutukseen; sopiiko tekninen infrastruktuuri yhteen; onko muutoskapasiteettia uusien työtapojen käyttöönottoon; ja onko olemassa mittauspisteitä, joilla nopeutta todella seurataan. Jokaisella ulottuvuudella organisaatio voi olla pitkällä tai tuskin alkanut. Juuri tästä erosta johtuu se viivästys, jonka johto tuntee mutta ei osaa nimetä.
Nopeampi toimitus ei vaadi enempää ihmisiä, jotka työskentelevät kovemmin. Se vaatii rooleja, joita ei nyt välttämättä ole olemassa tai joita ei ole sellaisiksi nimetty: joku, joka omistaa läpimenoajan prosessikohtaisesti, ei osastokohtaisesti; rooli, joka arvioi AI:n tulosten laatua ennen kuin ne saavuttavat asiakkaat; ja päätösoikeudet, jotka on annettu sille, joka saa hylätä poikkeuksen, ei vain sille, joka saa hyväksyä standardin. Tämän roolikäännöksen puuttuessa "nopeampi toimitus" pysyy graafina hallintapaneelissa, josta kukaan ei tunne vastuuta. Tämä koskee työn organisaatiota, ei henkilöstön organisaatiota: muuttuvatko toimenkuvat sen seurauksena ja miten, on kysymys, jolla on omat lakisääteiset vaatimuksensa ja jää ambitiotestin vastausalueen ulkopuolelle.
Ambitio on target vasta, kun siihen liittyy confidence gate -tarkistuspisteitä: hetkiä, joina voidaan todeta, ovatko edellytykset jatkamiseen olemassa, ei jälkikäteen sen toteamista, onnistuiko se. "Nopeamman toimituksen" kohdalla kyse on esimerkiksi seuraavasta: on prosessi kartoitettu ja jaettu tehtäviin; on data saatavilla sillä hetkellä, kun tehtävä suoritetaan; on valvontarooli järjestetty niin, ettei se ole samaa henkilö kuin suorittaja; on mittauspiste, joka seuraa läpimenoaikaa tehtävätasolla osastotason sijaan; ja on olemassa arvio siitä, mikä osa työstä on todellisuudessa siirrettävissä. Vastaavat tarkistuspisteet koskevat muitakin ambitioita — kansainvälisen laajentumisen mittaamisessa kyse on yhtä lailla siitä, onko organisaatiolla edellytykset olemassa ennen kuin target lausutaan, ei sen jälkeen.
Ei prosenttiluvusta nopeushyödystä, jonka mittaustapaa kukaan ei enää muista. Vaan konkreettisista merkeistä: läpimenoajoista, jotka ovat jäljitettävissä tehtäväkohtaisesti sen sijaan, että ne arvioitaisiin kvartaalitasolla; esihenkilöstä, joka pystyy selittämään, mikä osa työstä tehdään nyt valvonnan alaisena eikä täysin manuaalisesti; ja vapautuneista tunneista, jotka on näkyvästi kohdistettu työhön, joka aiemmin jäi tekemättä. Tämä viimeinen seikka on ero ambition, joka on olemassa paperilla, ja ambition, joka on vapauttanut kapasiteettia, välillä. Sama logiikka pätee fuusiossa tai yritysoston yhteydessä: myös siellä "nopeampi integraatio" muuttuu targetiksi vasta, kun on selvää, miten yritysoston integraatio tehdään mitattavaksi samoilla kahdeksalla ulottuvuudella.
"Nopeamman toimituksen" alla on aina sama kysymys: mikä työ tässä yrityksessä on todella siirrettävissä AI:lle, mikä osa vaatii valvontaa ja mikä osa pysyy ihmistyönä. Tähän kysymykseen vastataan tehtäväkohtaisesti FTE TO AI:n työscanilla. Niille, jotka haluavat ensin ymmärtää, miksi samat sanat johtavat johtoryhmässä sekaannukseen, on selitys miksi ihmiset tarkoittavat samoilla sanoilla eri asioita, ja niille, jotka pohtivat, mitä target operating model konkreettisesti tarkoittaa, se on selitetty kohdassa target operating model tavallisin sanoin.
Maksuton valmiustesti koostuu kahdeksasta lyhyestä kysymyksestä, yksi per ulottuvuus, ja antaa kuvan siitä, missä organisaatio on pisimmällä ja missä vielä vähiten. Tämä kuva on lähtökohta, ei lopullinen arvio. Täydellinen ambitiotesti, jossa neljä tasoa ja viisi confidence gate -tarkistuspistettä on avattu oman ambitionne mukaan, on rakenteilla.
Vertel wat u wilt bereiken, dan kijken we samen wat daarvoor moet staan.
Answers come from this site’s knowledge base. Not tailored advice, and not a scan of your company.