Johtoryhmä muodostaa ambition: kasvua, katetta, nopeammin asiakkaalle. Kaikki nyökkäävät. Mutta se, joka lukee tämän ambition muodossa "teemme enemmän vähemmällä henkilöstöllä", tarkoittaa eri asiaa kuin se, joka lukee sen muodossa "annamme AI:n tehdä suurimman osan rutiinityöstä ja pidämme ihmiset työssä, joka vaatii harkintaa". Molemmat tulkinnat sopivat samaan lauseeseen samalla strategiasivulla. Ero näkyy vasta siinä vaiheessa, kun jonkun on päätettävä: kuka saa toimivallan AI-järjestelmään, kuka allekirjoittaa tuloksen, jonka malli on valmistellut, ja kuka on vastuussa, jos jotain menee pieleen.
Strategia ja hallintotapa eivät siis ole erillinen ulottuvuus muiden rinnalla. Se on kerros, jossa ambitio muunnetaan siihen, mitä saa tapahtua, kenen toimesta ja millä valvonnalla. Ilman tätä muuntamista ambitio jää lauseeksi paperilla.
AI ottaa nykyään jo hoitaakseen työtehtäviä, osittain, ei kaikkialla yhtä nopeasti. Tämä tapahtuu kolmessa muodossa, jotka kulkevat organisaation kaikkien kerrosten läpi:
1. AI suorittaa tehtävän kokonaan. 2. AI suorittaa tehtävän osittain, ja ihminen hyväksyy tai hylkää sen perustellusti. 3. Tehtävä pysyy ihmistyönä, koska harkinta, vastuu tai konteksti vaativat sitä.
Prosessien ja toiminnan kannalta tämä tarkoittaa erilaista työnjakoa. Hallintotavan kannalta se tarkoittaa jotain muuta: kenellä on päätösoikeus, kun tehtävä siirtyy muodosta 1 muotoon 2, ja kuka huomaa, kun tehtävä, jota pidettiin "ihmistyönä", ei sitä enää olekaan? Monissa johtoryhmissä tätä päätösoikeutta ei ole määritelty missään. On ambitio, on teknologia-agenda, mutta ei vastausta kysymykseen, kuka saa sanoa, että tiimi työskentelee tästä lähtien AI-tuen kanssa sen sijaan, että työskentelisi ilman sitä.
Yrityksissä, joissa tämä toimii jo, ambitio on kirjoitettu auki kerroksittain: visio, tila, jossa visio konkretisoituu (vision state), tavoite (target) ja tila, jossa tavoite konkretisoituu (target state). Joka kerroksessa on määritelty, mitä AI-työ tarkoittaa sen kannalta ja kuka päättää siitä. Tämän ansiosta keskijohdon esimies voi vastata kysymykseen "saako tämä tiimi käyttää AI-työkalua ensimmäisiin arvioihin" ilman, että kysymys pitää viedä takaisin johtoryhmälle.
Yrityksissä, joissa tämä ei vielä toimi, on usein olemassa strategia ja AI-hanke, mutta niiden välillä ei ole yhteyttä. Strategiassa puhutaan kasvusta ja tehokkuudesta yleisin sanoin; AI-hanke kulkee IT-osastolla tai erillisessä tiimissä. Kukaan ei ole määritellyt, mitä kykyä organisaatio tarvitsee, jotta näitä kahta saadaan yhdistettyä: kuka arvioi, on AI:n tuottama tulos riittävän hyvä, kuka omistaa riskin, jos se ei ole, ja mikä päätös siitä kuuluu johtoryhmän tasolle ja mikä ei.
Tämä ero ei ole kiinni ambitiotasosta. Se on kiinni valmiudesta: on organisaatiolla jo järjestetty päätösoikeudet, roolijako ja arviointihetket, vai pitääkö se vielä tehdä ennen kuin työ todella voi siirtyä.
Huomattava ero ei ole strategiaesityksessä, vaan sitä seuraavassa hetkessä. Johtoryhmä, joka on tehnyt tämän muuntamisen, pystyy vastaamaan kysymykseen AI:n käytöstä tiimissä olemassa olevan toimivallan puitteissa. Johtoryhmä, joka ei ole tehnyt sitä, jättää kysymyksen roikkumaan tai päättää tilannekohtaisesti, minkä jälkeen seuraava vastaava kysymys on jälleen keskustelun alaisena. Tämä ei maksa rahaa, joka näkyy laskulla, se maksaa vapautettua kapasiteettia, joka ei vapaudu, koska kenelläkään ei ollut oikeutta päättää, että työ järjestetään toisin.
Tämän ulottuvuuden takana oleva työ ei siis ole AI-käytännön kirjoittamista. Se on neljä kerrosta, jotka liittyvät toisiinsa: visio, joka osoittaa, miksi AI-työ on olennaista ambitiolle, vision state, joka kuvaa, miltä se sisällöllisesti näyttää, tavoite (target), joka konkretisoi sen kapasiteetiksi ja tulokseksi, ja target state, joka määrittelee, mitä rooleja ja päätösoikeuksia siihen tarvitaan. Kahdeksan ulottuvuutta ja viisi confidence gate -tarkistuspistettä testaavat, liittyvätkö nämä kerrokset todella toisiinsa vai ovatko ne vain rinnakkain.
Jos aihe suuntautuu henkilöstövaikutuksiin, pätee seuraava: niille on omat lakisääteiset vaatimuksensa, erillään tästä testistä.
Strategia ja hallintotapa eivät ole erillään muusta. Se, toimiiko päätösoikeus, riippuu siitä, miten prosessit on järjestetty käsittelemään AI:n tuottamia tuloksia todella, siitä, onko teknologia ja kapasiteetti olemassa näiden päätösten toteuttamiseksi, ja siitä, näyttääkö suorituskyvyn mittaus, tuottaako muutos tavoitellun tuloksen. Myös kysymys siitä, miten johtoryhmä oppii käyttämään samoja sanoja samasta ambitiosta, kuuluu suoraan tähän, samoin kuin kysymys siitä, miksi strategia jää joskus asiakirjaksi sen sijaan, että siitä tulisi päätöskehikko.
Taustalla oleva kysymys — mikä työ tässä yrityksessä on todella siirrettävissä AI:n tehtäväksi — vastataan tehtäväkohtaisesti FTE TO AI:n työskannauksella.
Ilmainen valmiustesti koostuu kahdeksasta lyhyestä kysymyksestä, yksi per ulottuvuus, ja antaa kuvan siitä, missä organisaationne on pisimmällä ja missä työtä on vielä tehtävänä. Täydellinen ambitiotesti, neljällä kerroksella ja viidellä confidence gate -tarkistuspisteellä, on tekeillä.
Vertel wat u wilt bereiken, dan kijken we samen wat daarvoor moet staan.
Answers come from this site’s knowledge base. Not tailored advice, and not a scan of your company.